Sainpas videot ihan omin neuvoineni näkymään. Piti vain suosiolla vaihtaa macista windowsiin ja hoitaa homma Youtuben kautta... Ensimmäisessä videossa tunnelma välillä ihan kuumenee lelun äärellä. (En muuten tiedä, mistä tuo ihmeellinen narinaääni videoihin ilmaantuu aina kuvatessa. Ehkä puristan kameraa liian lujaa...?!) Susulle tyypillinen hampaiden loksuttelu kuuluu myös hyvin :D
Toisessa videossa lähestyin taas leikkiviä shibatuksiani, mutta leikki piti tietysti keskeyttää, kun tulin siihen viereen kameroineni vaanimaan.
Molemmissa videoissa näkyy hyvin se, miten samankokoisia Yasu ja Susu ovat. Yasu ei edes ole pieni uros, joten Susu on aika kookas. Videoissa näkyy myös hauskasti se, miten Susu on aina kiinnostunut ihmisten touhuista, tulee tarjoamaan lelua syliin ja hakee kontaktia, kun taas Yasu puuhailee enemmän omiaan. (Eikä takuulla tuo leluaan kenenkään syliin, vaan kirmailee lällätellen kauemmas.) On myös hauskaa seurata, miten koirat (Yasu on yleensä tässä aloitteellinen) käyttävät leikin lomassa rauhoittavia signaaleja, kun tunnelma meinaa tiivistyä. Villiksi äitynyt nujakka keskeytyy yleensä siihen, kun toinen aivastaa/ ravistelee, johon toinen automaattisesti vastaa, ja molemmat rentoutuvat.
Meillä on kans kotona Yö ja Päivä. Tico tahtoo aina leikkiä ja tuo leluja, on aina ihan kannoilla. Aava puolestaan haluaa haleja, haluaa olla lähellä ja tarkkailee muita tapahtumia hieman kauempaa.
VastaaPoistaOnneks ei oo kahta samanlaista, ei välttämättä jaksais :D
Kyllä se jaksaa aina uudestaan hämmästyttää, millaisia persoonia koiratkin ovat. Niillä on ihan omat juttunsa. Varmaan luonteiden erilaisuus alkukantaisen ja itsenäisen rodun lisäksi toi haastetta Yasun ja Susun keskinäiseen sopeutumiseen, mutta hienostihan se sitten lopulta on ajan kanssa mennyt. Noista videoistakin näkee, miten omalla tavallaan kumpikin on oppinut välillä joustamaan (tai sitten mä vaan näen sen, kun olen noita otuksia tuijotellut muutenkin niin paljon... :-)
VastaaPoista