Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa niinkin henkevästä aiheesta kuin koiranpaskasta. Oikeastaan nyt on väärä vuodenaika, sillä todellinen debaatti aiheen tiimoilta käydään keväisin lumen sulaessa ja paljastaessa ruman totuuden, mutta mitäs siitä. Tavallaanhan aihe on, ainakin näin pientaloalueella, aina ajankohtainen.
Minusta on vuosien varrella kehkeytynyt yllättävä tiukkapipo, mitä tähän ulosteteemaan tulee. En kuitenkaan aio jeesustella. Joskus on minullekin käynyt niin, että pussit ovat unohtuneet kotiin tai päässeet loppumaan ja koira on vääntänyt hätäläjän jonkun tontin pensasaidan juureen, enkä ole sen takia ruvennut itkemään ja ripottelemaan tuhkaa päälleni. Shit happens. Mutta silti. Ei sitä sonnan määrää, johon tuolla ulkoillessa törmää, voi millään satunnaisilla vahingoillakaan kokonaan selittää. Joillakin koiranomistajilla ei ilmeisesti ole laisinkaan tapana korjata lemmikkinsä jätöksiä, mistään. Minusta tätä on kovin vaikea ymmärtää. Toki tunnistan sen tunteen, kun lenkittää koiraa "kakkaa nyt, tee se"-mentaliteetilla ja koiran pökälöinti tuottaa itsellekin ihmeellisen tyydytyksen tunteen ("aah, tehtävä suoritettu"). Siinä suoriutumisen ja onnistumisen euforiassa tuntuu kieltämättä joskus siltä, että kun koiran paskattaminen on saatu pois alta ja tavara ulos suolesta, se tekisi jo mieli jättää taakseen sen sijaan, että käy kykkimään muovipussi kourassa höyryävän tuoretuotteen äärelle ja vielä noukkii sen tuliaisiksi mukaansa. Kakka ei näytä eikä tuoksu miellyttävältä (eikä
tunnu, edes muovin läpi tunnusteltuna), ja pussi on auttamattoman hankala mukanaroudattava vaatiessaan yhden käden pitelemiseen. Mutta SILTI. On silti paikkoja, joihin on vain yksinkertaisesti törkeätä jättää paskat lojumaan.
Puistojen nurmialueille ja toisten tontinreunuksille koiransa säännönmukainen kakattaminen on jo hieman hävytöntä. Ei minustakaan olisi kovin hehkeää leikata nurmikkoa pihan kävelytienpuoleiselta kaistaleelta, kun kyseinen alue on täynnä paskapökäleitä. Saattaisihan tuo jopa ottaa hieman aivoonkin. Okei, asun toistaiseksi kerrostalossa, mutta pystyn silti eläytymään tilanteeseen. Lähialueen asukeilla olen havainnoinut ainakin paria eri taktiikkaa: Jotkut ovat tylysti iskeneet "EI KOIRIA"-merkin näkyvälle paikalle. Tämä ilmeisesti toimii kohtuullisen hyvin, sillä näillä pihanreunuksilla esiintyy keskinmääräistä vähemmän paskaa. Onpa erään taloyhtiön pihan reunalla oikein iso kyltti, jossa kerrotaan seikkaperäisesti siitä, miten kaupungin järjestyssäännöt velvoittavat lemmikin jätösten keräämiseen, ja uhataan sakottamisella. Kieltämättä moinen viestintä kuitenkin asiapitoisuudestaan huolimatta luo vähän takakireää ja eläinvihamielistä vaikutelmaa. Siksi moni ei ehkä harmistuksestaan huolimatta tahdo turvautua tällaisiin kyltteihin. Toinen havaitsemani taktiikka on hieman mielenosoituksellinen: siinä nurmireunukselta löydetyt paskakasat on heitetty lapiolla suorasukaisesti keskelle kävelytietä. Osaan aina varoa näiden talojen kohdalla, koska toisinaan kasoja todella on monta perätysten, koko pihan reunaa kulkevan kävelytien pituudelta. Viesti on aika selvä:
Huolehtikaa itse paskoistanne hurtanhyysääjät! Jälleen kerran, pystyn samaistumaan. Mutta onhan tuossakin toiminnassa hivenen töykeä sävy.
Ja lienee sanomattakin selvää, että puisto on mielestäni paikka, jonka nurtseilla pitäisi lasten (ja aikuistenkin) saada kirmailla vailla huolen häivää koirankasoihin astumisesta. Etenkin, kun joka puolella on niitä roskiksia, joihin kakat voisi varsin pienellä vaivannäöllä kerätä. Itse asiassa olen jossain määrin huojentunut, jos koira päättää tehdä torttunsa puistossa kävellessä, sillä siellä on aina roskis lähellä, eikä pussia tarvitse ulkoiluttaa mukanaan kilometritolkulla. Tästä päästäänkin seuraavaan:
http://www.koirankakkaroskis.fi/
Mainio keksintö, joka hyödyttää kaikkia osapuolia! Olen oikeastaan aika ihmeissäni, että esim. tällä alueella en ole kakkaprotesteista huolimatta nähnyt ainuttakaan kyseistä tarraa. Ehkä systeemi ei ole kovin laajalti tunnettu? Saisi olla. En minä ainakaan kehtaa (enkä myöskään saa) mennä heittelemään pussejani muiden roskiksiin. No, ehkä isompien taloyhtiöiden, mutta en minkään omakoti- tai paritalojen roskiksiin. Jos itse olisin omakotiasuja, tilaisin takuulla kyseisen tarran roskikseeni ja toivosin hartaasti sen vähentävän kakansiivoamistyötä omalla kohdallani. Tuossa systeemissä on myös positiivista talkoohenkeä aina iloisesti hymyilevää piirroskoiraa myöten, ankeiden ukaasien sijaan.
En minä toki kakkoja kaikkialta kerää. Jos laiskottaa, koetan tarkoituksella suunnata lenkkireitin niin, että koirat tulisivat tehneeksi tarpeensa maantien ojaan, hoitamattomaan pusikkoon tai metsään mustikanvarpujen sekaan. Sillä se on toki ihan validi argumentti, että tavallaan on pölhöä verhota maatuva luonnontuote muoviin ja lempata sekajätteen joukkoon mätänemään ja metaania tuottamaan. Koirankakkaa kun ei ymmärtääkseni saa laittaa energiajätteeseenkään. En vain oikein usko, että ne ihmisten pihanurmikoilla tms. lojuvat kasat pääsevät siellä kaikessa rauhassa maatumaan ihanan luonnollisesti. Eiköhän ne joku muu sieltä joudu sitten keräämään ja heivaamaan.
Saas nähdä, millaisia kiusauksia tämä tuleva talvi peruslaiskalle ihmiselle asettaakaan. Yhdenkin koiran kanssa kakkarumba on etenkin talvella rasittavaa, kun pitää pakkasessa näpit jäässä kerätä kikkareita. Lisätään tähän toinen koira ja hihna ja 2x enemmän paskapusseja - avot. Alkaa taas ajatus maallemuuttamisesta houkuttamaan.
Tulipas tikusta, tai kakasta, asiaa. Saa kommentoida.
P.S. Tässä viime viikolla muuten sattui, että olin ostanut virheellisen kakkapussirullan, jonka jokaikisessä pussissa oli vähintäänkin yksi reikä. Sain havaita tämä konkreettisesti, kun keräsin Susun vellipaskaa pientareelta, ja upotin kasaan koko peukaloni paljaaltaan. Hyi helv...!!! Ihanaa raahautua kotiin kahden koiran, yhden rikkinäisen löllöpaskapussin ja ruskean, haisevan käden kanssa. Onneksi ei tullut vastaan ketään juttusille tuppautujaa tai tunkeilevaa koirankanssatervehtijää. Huusin heti ulko-ovelta kotiväelle syvästi kyrsiintyneenä: "Voi PASKA!!! Siis kirjaimellisesti!!!" (Näin ympyrä sulkeutuu postauksen otsikkoon ja voimme vihdoin lopettaa jauhamisen.)
