Winter Dog Show ja Susun intensiivikurssi (eli juoksu)

Viime viikonlopun koiranäyttely ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan - ei minun eikä Yasun osalta. Itse en lopulta lähtenytkään Turkuun mukaan univaikeuksien takia, vaan Yasu lähti kasvattajansa Christenin ja toisen omistajan Merin kanssa matkaan. Kuvia ei siis ole luvassa, vaikka niitä lupailinkin. Sääli! Toki olisin selvinnyt hengissä näyttelyyn ja takaisin, mutta koska en ollut saanut nukutuksi koko yönä, ja koska minun ei joka tapauksessa ollut tarkoituskaan esittää Yasua, jäin sitten kotiin koisimaan. Epäilen etten olisi siinä tilassa nauttinut tapahtumasta erityisen paljon.

Yasu puolestaan sai kehästä arvosteluksi vain EH:n (erittäin hyvä), sillä se ei antanut tuomarin katsoa hampaitaan. Lohdullinen puoli asiassa on se, että tuomari ei ollut katsonut Yasua varsinaisesti agressiiviseksi, sillä silloin olisi kaiketi tullut hylkäys. Yasu oli kuulemma ollut kehässä muuten ihan ystävällinen tuomaria kohtaan, mutta pöydällä törmättiin harjoituksen puutteeseen ja Yasun vähäiseen näyttelykokemukseen. Tässä kohtaa tunnen syyllisyyden piston, sillä tiedän kyllä, ettemme ole näitä hammas-kives-tarkasteluja treenanneet riittävästi vieraiden ihmisten kanssa. Jotenkin sitä on vain liian tuudittautunut siihen, että voi itse tutkiskella Yasua ihan rauhassa ilman vastarintaa, enkä ole tarpeeksi osannut ottaa huomioon sitä, että tilanne on ihan eri, jos on kyseessä tuntematon ihminen ja Yasun kannalta varmasti jännittävä näyttelytilanne. Mutta tässä asiassa suunta lienee vain ylöspäin, joten ei kun treenailemaan tulevia koitoksia varten!

Sekin oli ihan lohdullinen tieto, että muuten Yasu oli käyttäytynyt kehässä oikein mainiosti, eikä ollut istuskellut, vaikka pelkäsin että tokotausta olisi voinut aiheuttaa sitä ongelmaa. Toisaalta Christen on hyvin kokenut esittäjä, joten sekin varmasti vaikutti asiaan. Ja toisaalta, onhan se sitäkin raastavampaa, että koiralla olisi ollut rahkeita paljon paljon enempään niin ulkomuodon kuin muun kehäkäytöksen osalta, ja homma kaatui sitten mokomaan hampaidentarkastukseen. Höh.

Näyttelystä kotiutunut Yasu passitettiin sitten samantien takaisin hoitopaikkaansa Susun juoksujen tieltä. Koirille tekee varmasti hyvää muutenkin olla välillä erossa toisistaan, jotta etenkin Susun itsenäisyys säilyy, se kun on ollut enimmäkseen Yasun kanssa kimpassa luovutusikäisestä saakka. Susu on ollut ihmeen rauhallinen nyt yksin ollessaan, en tiedä onko se aikuistumista vai sitä, että kaverin poissaollessa ei ylipäänsä tee mieli riehua yhtä paljon. Niin tai näin, olen ihan ihmeissäni siitä, että kyseessä on sama koira. Tuolla se nytkin makoilee kerällä omalla lampaantaljallaan eikä ole tänään hepuloinut kertaakaan. Ulkona se kyllä on aina tosi pirteä, ja kuten Yasuakin nuorempana, myös Susua tuntuvat lumihiutaleiden varjot viehättävän kovasti.

Lenkkeilyt ovat sujuneet tosi hyvin Susun kanssa kahdestaan. Olen pitänyt oikein vastaehdollistamisen intensiivikurssia nyt, kun Susu voi saada jakamattoman huomioni. Pidän lenkillä aina nappulaa taskussa ja palkkaan Susua aina onnistuneista ohituksista ja usein myös kontaktista. Vaikutus on ollut ihan ihmeellinen, ei meillä ole oikein muunlaisia ohituksia enää ollutkaan kuin onnistuneita! Pari kertaa on osunut kohdalle jopa räyhäävä koira yllättävästi pihalta/ mutkan takaa, ja nämäkin on ohitettu kauniisti nappulan ihmeellisellä voimalla. On se mahtavaa, että Susu on niin ahne! Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tilanne kehkeytyy kun Yasu tulee taas kuvioon. Laumadynamiikka on aina ihan oma juttunsa.

Pakkasta ja aikuistumista

Pitkästä aikaa. Joulu sujui meidän laumassa mukavissa merkeissä, ja muutenkin on mennyt hyvin. Leppoista perusarkea ilman suurempia vastoinkäymisiä (ainakaan koiriin liittyen, emännän kaamosahdistukset ja tenttistressit kuuluvat toiseen kategoriaan...). Lumi on saanut niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin jäsenet innostumaan vimmatusti. VIHDOIN oikea talvi!

Eräs merkkipaalu on kuitenkin saavutettu. Nimittäin pikku-Susu on nyt vihdoin kasvanut isoksi, maanantaina alkoi nimittäin sen ensimmäinen juoksu! Sunnuntai-iltana Yasu olikin ihmeen lemmekkäällä tuulella, halusi kovasti nuuhkia Susun takalistoa ja koetti astua tätä, kunnes laitoin hormonihirmun eri huoneeseen rauhoittumaan. Seuraavana aamuna koiria ulkoiluttaessa huomasinkin, että lumeen jäi Susun pissimisen jäljiltä myös verta. Tarkempi tutkimus vahvisti diagnoosin: Seojjuoksuny. Lemmekkään kaipuunsa räydyttämä, levoton ja kiihkeä Yasu-parka lähti samoin tein hoitoon sukulaisille, ja nyt kotona onkin kummallisen hiljaista, kun on ainoastaan yksi koira paikalla. Itsekseen Susu on kauhean rauhallinen, loikoilee lampaantaljallaan enimmäkseen.

Oheiset valokuvat on muuten napsittu jo viime viikolla ennen juoksujen alkua, joten jos Meri luet tätä - ei aihetta sydänkohtaukseen! ;-) Seksuaalikaranteeni toimii tässä taloudessa. (Hieno termi, keksin itse. Ehheh.)

Yasullekin on piakkoin luvassa jotain jännää. Lauantaina nimittäin matkustetaan kasvattajan kanssa Turkuun näyttämään herraa Winter Dog Showssa! Edelliseltä näyttelykerraltahan, josta tosin on jo aikaa, irtosi serti ja PU2, jos olen oikein ymmärtänyt, näyttelytermistö kun on minulle melko vierasta. Koiranäyttelyharrastus ei koskaan ole tuntunut minulle "omalta" jutulta - itse asiassa jo aikanaan kennelliiton nuorisoleireillä skippasin parin kokeilukerran jälkeen kaikki junior handler- treenit, koska pidin niitä kuolettavan tylsinä ja tarkoituksettomina. Toko ja agility veivät enemmän mennessään, ja niin se taitaa olla vieläkin. (Tai siis eihän minua tällä hetkellä konkreettisesti vie oikein mikään, sillä sitten viimekeväisen tokokurssin ei olla käyty ohjatusti harrastelemassa.) Lähden silti Turkuun mukaan valokuvien ja kokemusten toivossa, on sitten blogattavaakin! Saa nähdä miten sujuu. Ainakin Yasulla on nyt komea talviturkki!