Shibojen eliniästä

Moni koiranomistaja ehkä muistaa taannoin televisiossa esitetyn BBC:n tuottaman dokumentin nimeltä Pedigree Dogs Exposed (suom. Sairaaksi jalostetut). Dokumentti ruotii kovalla kädellä Britannian koiranjalostuskulttuuria ja näyttelytulosten palvomisen aikaansaamaa sisäsiittoisuutta sekä eri rotujen lukuisia terveysongelmia. Ohjelmasta nousi varsinainen kohu, eniten tietenkin Britanniassa, mutta tuli se noteeratuksi myös täällä Suomen koirapiireissä. Hyvä, että ongelmia nostetaan esiin ja systeemiä kyseenalaistetaan, vaikka sitten shokeeraavallakin tavalla - näin minä ajattelen.

Netissä surffaillessani löysin dokumentin jalanjäljissä jatkavan blogin, jota pitää dokumentin ohjaaja Jemima Harrison. Blogia silmäillessäni hätkähdin tuntuvasti. Eräs kirjoitus käsittelee eri koirarotujen elinikiä, ja siihen on liitettynä Britannian kennelliiton KC:n listaus keskinmääräisistä elini'istä. Bulldoggien, shar peiden ja tanskandoggien lyhyet elinkaaret eivät jaksa enää hämmästyttää, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että KC.lle ilmoitettujen tietojen mukaan shibojen keskimääräinen elinikä on seitsemän vuotta? Hieraisin silmiäni. Ehkä kyseessä on vain briteille tyypillinen sisäsiittoisuuden suosiminen ja liian pieni kanta, pohdiskelin, ja klikkasin itseni Suomen kennelliiton KoiraNettiin tarkastellakseni täkäläisiä tilastoja. Ensi vilkaisulla näyttää pahalta. Kuolinsyytilaston mukaan kaikki eri kuolinsyyt huomioonottaen shibojen keskimääräinen elinikä olisi 5v 4kk. Pahalta vaikuttaa...

...tai sitten ei. KoiraNetin mukaan shiboja on rekisteröity Suomeen 596 yksilöä. Vuonna 2006 rekisteröitiin 28 shibaa, vuonna 2010 taas rekisteröitiin jo 80 shibaa yhden vuoden aikana. Kanta on siis lyhyessä ajassa ollut melko tuntuvassa kasvussa. Entä kuinka monen kuolleen shiban kuolinsyytiedot löytyvät KoiraNetin tilastosta? Kolmentoista (13).

Tämä vain esimerkkinä siitä, millaista varovaisuutta lukijan tulisi noudattaa tällaisia tilastoja tulkitessaan. Shibojen tapauksessa vääristymä aiheutuu siitä, että rodun kanta Suomessa on nuorta ja suht voimakkaasti kasvavaa, jolloin vanhaksi eläneitä shiboja ei nuoren kannan kokoon suhteutettuna yksinkertaisesti vielä ole kovin paljoa, ja ennenaikaiset kuolemat tulevat yliedustetuiksi. Lisäksi otos tietenkin on epäedustava pienen kokonsa sekä sen takia, että saatavissa on tietoja vain niistä koirista, joiden omistajat ovat aktiivisesti lisänneet KoiraNettiin tietonsa koiran kuolinsyystä. Suurin osa ei tätä tee.

Jemima Harrison kritisoi (sinänsä kiintoisassa) blogissaan sitä, että KC on rotuinfo-sivuillaan määritellyt yli 10v eläviksi osan sellaisista roduista, jotka kuitenkin keskinmääräisen eliniän tilastoja tarkasteltaessa elävät huomattavasti lyhyemmän elämän. Shiba kuuluu juuri näihin rotuihin. Näyttäisi kuitenkin siltä, että KC:n tilastoa vaivaavat samat ongelmat kuin KoiraNetin vastaavaa. Tai tarkkaanottaen, eihän tilastoa itseään mikään sinänsä vaivaa, mutta ongelmia syntyy, jos niiden pohjalta ryhtyy tekemään äkkinäisiä johtopäätöksiä. Juuri tämän takia varsinaiset tieteelliset tutkimukset suunnitellaan (tai ainakin pitäisi sunnitella) tarkasti; mietitään otantakoko ja otantamenetelmät tarkkaan edustavan otoksen saamiseksi, ja kerätyt tiedot vielä analysoidaan niiden tyypin mukaan erilaisilla tilastotieteellisillä menetelmillä, jolloin mahdolliset virhelähteet minimoidaan.

Me shibanomistajat voimme siis luullakseni edelleen odottaa saavamme nauttia kippurahäntiemme sulokkaasta seurasta kymmenen-viidentoista vuoden ajan, yleisen todennäköisyyden mukaan.

P.s. jos jaksaisin, koettaisin kääntää tämän englanniksi ja lähettää kommenttina Jemima Harrisonin blogaukseen, mutta... no chance.

P.p.s. Tästä "oma lehmä ojassa"- puolustuskirjoituksesta huolimatta en edelleenkään halua väheksyä jalostuksen aiheuttamia terveysongelmia, myöskään shibojen kohdalla.