Susu-poloinen on kärsinyt parin viime kuukauden aikana virtsatietulehduksista, jotka ovat uusineet aina antibioottikuurin loputtua. Tänä aamuna vein sitten Susun tarkempiin tutkimuksiin pieneläinklinikalle. Luultavasti kyseessä on joillekin nuorille nartuille tyypillinen vaiva, joka tavallisesti lakkaa itsestään ensimmäisten juoksujen alkaessa ja koiran kehittyessä aikuiseksi. Mutta koska Susulla on nyt jo neljäs tulehdus lyhyen ajan sisällä, tutkitaan varmuuden vuoksi, että kaikki on kunnossa.
Onneksi Susu on ollut tulehdusta lukuunottamatta virkeä ja leikkisä, joten syytä suurempaan huoleen tuskin (toivottavasti!) on. Jätin Susun klinikalle luottavaisin mielin. Lääkäri lupasi soittaa iltapäivällä tuloksista ja siitä, koska Susun voi hakea. Sitä jännätessä!
Yasu on puolestaan terve kuin pukki, ja syksyn myötä entisestä nirsoilijasta on tullut kummallisen ahne. Laitoin eilen sen kuppiin reilummin ruokaa. Ajattelin, että laitetaanpa nyt laiheliinille oikein kunnon annos, ei se kuitenkaan syö kaikkea. Hah! Yasu veti koko kulhollisen omalla mittapuullaan vauhdikkaasti, puklasi sitten osan ruuasta ulos ja makasi koko loppuillan ähkyssä maha pinkeänä. Ennenkuulumatonta! Ehkä se tykästyi uuteen nappulaan, kokeilen sille nyt Roburin hirvenlihaa sisältävää kuivaruokaa. Hittikamaa selvästikin. Täytyy varmaan ruveta mittailemaan annokset vähän tarkemmin...
/edit
klo 18.
Jep jep! Susu on nyt haettu kotiin, ei löytynyt kerrassaan mitään poikkeavaa. Ei rakenteellista, ei verenkuvassa, ei mtn. (Kuulemma punasolut ovat pieniä, mutta koska se on shiboilla rotuominaisuus, se ei ole Susun tapauksessa ongelma.) Antibiooteilla siis jatketaan ja odotellaan, josko kierre katkeaisi. TULE TULE EKA JUOKSU!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti