"Kun Yasu ärisee, niin Susu märisee."
Eli nokkimisjärjestys toistaiseksi hyvin selkeästi tämä. Alkuaikojen ahdistuksesta on saavuttu tilaan, jossa molemmat koirat selvästi nauttivat toistensa seurasta. Susu on rauhoittunut aivan valtavasti, Yasu taas virkistynyt entiselleen. Niiden on jopa nähty nukkuvan vieretysten, jotakin, jota en ensimmäisten kuukausien aikana olisi uskonut niiden koskaan tulevan tekemään...
Eikä minun enää tarvitse vahvistaa Yasun roolia vanhempana koirana, tämä nimittäin hoitaa homman hienosti itsekin - ja Susu kunnioittaa jo patriarkan komentoa. Pöllytykset ovat menneet perille.
Kyllä Yasu Susua usein hemmotteleekin. Lelunvedossa Yasu yllättäen usein luovuttaa aarteensa Susulle, kuin konfliktia vältelläkseen. Tässäkään laumassa ei siis kuitenkaan liene mitään mustavalkoista, joka tilanteessa pätevää hierarkiaa. Vain silloin, kun syntyy todellinen nokkapokka, käy ilmi että Yasu lopulta määrää kaapin paikan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti