Machoilua ilmassa

Yasu taitaa alkaa olla siinä iässä, että kovasti kehumani sosiaalisuus onkin käymässä valikoivaksi. Muiden urosten sietäminen ei ole enää mikään itsestäänselvä juttu. Uudet, entuudestaan tuntemattomat urokset kohdataan jäykistellen, korvat pystyssä sojottaen ja haastavasti tepastellen. On sitten ihan vastapuolen iästä ja itsevarmuudesta kiinni, miten tilanne kehittyy: jos toinen uros on vanhempi, rauhallinen, eikä provosoidu, Yasu rentoutuu pian ja aloittaa yleensä leikin. Mutta jos toinen on myös nuori, uutta miehuuttaan kokeileva uros, lopputuloksena on rähinä. Olenkin ottanut sen linjan, että väistämme toistaiseksi pois koirapuistosta, jos samaa ikäluokkaa oleva tai muuten kiihkeämpiluontoinen uros tulee paikalle. 

Koirapuistoilumme on kuitenkin nyt myös toisenlaisten haasteiden edessä, kuten eilen sattunut välikohtaus osoitti. 

Olimme Yasun kanssa pienten koirien aitauksessa seuranamme 7-vuotias pystykorvauros. Tämä uros oli juuri niin rauhallinen ja varma, että koirat tulivat hyvin toimeen. Hetken päästä puistoa lähestyi omistajineen isokokoinen, Yasun ikäinen uroskoira. Tiedustelin jo kauempaa koiran sukupuolta ja ikää, ja kerroin, että oma koirani on aloittanut muille uroksille jäykistelyn. Tuskin olin ehtinyt selventää tilannetta, kun Yasu ja nuori uros jo tuijottivat toisiaan tiukasti aidan eri puolilta ja alkoivat molemmat äristä. No, eihän siinä mitään, tulijat menivät uroksensa kanssa isojen koirien aitaukseen, ja sen pituinen se... tai sitten ei. Yasu nimittäin oli asiasta eri mieltä. Eihän se nyt käynyt päinsä, että hauska ja jännittävä tappelupukarointi loppui noin vain! Ehei. Kun toisen aitauksen portti kalahti kiinni, Yasu päätti, että oli aika lähteä: se vinkui hetken rauhattomana ja loikkasi sitten suorin tein koirapuiston aidan yli. Huutoni kaikuivat kuuroille korville, ajattelin kauhuissani läheistä autotietä ja erilaisia kauhuskenaarioita, mutta Yasu juoksikin suurten koirien aitaukselle, lennähti jälleen aidan yli tällä kertaa sisään päästäkseen, ja ryntäsi suoraan suurikokoisen uroksen luokse. Tappelu oli samantien käynnissä, ja säntäsin koiria erottamaan. Onneksi isompi uros ei ollut järin riidanhaluisella tuulella, vaan keskittyi iloisena omistajansa taskusta ilmestyneeseen palloon heti, kun sain riehaantuneen pikkukippuran kiskottua syliini. Rähäkkä oli kylläkin kovaääninen, muttei järin vakava, kumpikaan ei saanut naarmuakaan. Pyysin silti äärimmäisen nolostuneena anteeksi ja päätin, että meillä ei ole lähipuistoon asiaa ainakaan ennen lumien sulamista, sillä kinosten takia ennestäänkin matalahkot aidat eivät riitä nähtävästi pitämään Yasua sisäpuolella. Puiston aidoista on ollut jo aiemmin puhetta muiden omistajien kanssa, monet ovat ihmetelleet, miten matalat aidat ovat. 

Jään siis jännittyneenä seuraamaan, jääkö tämä mahtailuvaihe ohimeneväksi teinioikuksi. Joillakin koirilla näin ilmeisesti on, toisaalta taas shiboille lienee tyypillisempää se, että lauman ulkopuolisten saman sukupuolen edustajien kanssa ei välttämättä tulla erityisen hyvin toimeen. En kuitenkaan aio ottaa asiassa mitään isompia riskejä, sen verran nappasi sydänalasta, kun näki Yasun mittelevän pelotta 40-50-kiloisen lajitoverin kanssa... Juoksutukset hoidetaan ainakin tästä eteenpäin hieman kauempana sijaitsevassa, vanhemmassa puistossa, joka on rakennettu siihen aikaan, kun aitamateriaaleista ei säästetty (katkeraa jupinaa).

Vielä loppuun pentuasiaa: Ensi kuussa pääsen katsomaan tulevaa pientä shibatyttöämme!!! <3 Yasun suhtautumisesta pentuihin on sentään lupaavia kokemuksia: tapasimme eilen myös 11-viikkoisen pennun, jonka kanssa leikittiin varsin mallikkaasti.