Olimme viikko takaperin Yasun kanssa muutaman päivän koiravahtina. Seuranamme oli isäni labradorinnarttu, Viki (Putte, Viki, narttuja molemmat - ainakaan meidän perheessä ei harrasteta koiriin kohdistuvaa nimeämisen kautta harjoitettavaa sukupuolidiskriminaatiota), ja vauhtia totta totisesti riitti. Koirat ovat suunnilleen samanikäisiä, Viki muutaman kuukauden vanhempi, ja molemmat aika meneviä pakkauksia. Yasu taisi tosin lyödä tässä laudalta Vikinkin, joka hermostui muutamaan otteeseen kippurahännän jatkuvaan härnäämiseen ja härkkimiseen ja antoi sitten kuulua ihan kunnolla. Erään tällaisen kurinpalautuksen jälkeen Yasu kuljeskeli hetken kippurahäntä suorana roikkuen seiniä myöten, eikä rohjennut mennä samaan huoneeseen mustan hirmuttaren kanssa... no, se säikähdys ei kuitenkaan kestänyt kymmentä minuuttia kauempaa, ja pian sama meno taas jatkui. Mulle jäi tunne, että Viki oli aika uupunut hoitopäivien kuluttua ja oli varmaan onnellinen päästessään kotiinsa lepäämään...
 |
| Pienempää kokoa voi kätevästi hyödyntää hyökkäämällä toistuvasti uhrin raajoihin.... |
 |
| Vauhdin hurmaa koirapuistossa |
 |
| Kaverikuva. Vikin kuolavana paljastaa, että kuvaustilannetta on manipuloitu makupalalla.... |
p.s. Olen aika täpinöissäni eräästä asiasta johtuen. Keväällä on mahdollisesti luvassa jotakin uutta ja jännittävää... mutta siitä sitten tuonnempana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti