Mitä tekee epätoivoinen opiskelija, jonka tentti lähestyy vinhaa vauhtia välittämättä vähääkään siitä, ettei lukeminen ota edistyäkseen...?
No, perustaa tietenkin aikansa ratoksi ja karvaisen ystävänsä kunniaksi KOIRABLOGIN. Mihinkäs muuhunkaan sitä iltaansa/yötänsä kuluttaisi, krö-höm.
Vakavasti puhuen, ajatus blogista on kypsytellyt mielessä jo jonkin aikaa. Uusimmassa Koiramme-lehdessä ilmestynyt koirablogeja käsittelevä artikkeli antoi - tenttiinluvun välttelyn lisäksi - blogin aloittamiselle viimeisen sysäyksen. Bloggaamiseni ensisijaisena tarkoituksena on varmaankin oman koirainnostukseni lietsominen ja purkaminen, muistojen ylöskirjaaminen sekä kuulumisten välittäminen tutuille. Sitäpaitsi kukapa ei tykkäisi luovista ikuisuusprojekteista, jotka tehdään omilla ehdoilla ja just sillä tavalla ja aikataululla kuin itselle sopii. (Lieneekö tämäkin ajatus jonkinlaista tentinvastustuskapinanapinaa?)
Blogini tulee siis keskittymään koirani, puolitoistavuotiaan shibauroksen Yasun edesottamuksiin, näin emännän näkökulmasta tietenkin. Yasu on muodostunut minulle oikeaksi arjen pelastajaksi ja rajattomasti iloa tuottavaksi perheenjäseneksi ja olennoksi. Arjen tunneskaalaan mahtuu toki paljon muutakin, mutta olen joka tapauksessa ollut rehellisesti yllättynyt siitä, miten kivuttomasti ja palkitsevasti yhteiseloni tämän punaisen kippurahännän kanssa on käynnistynyt. Ensi postauksessa kirjoitan tarkemmin Yasusta sekä siitä, miten se perheeseeni päätyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti